Lokakuun seitsemäs päivä olin metsällä Irkun kanssa.
Garmin piippasi ja näytössä luki Irkku seisoo 280 m. päässä.
Arvelin sen seisovan samaa metsoa ,jota on useana syksynä samoilta paikkeilta yritetty,mutta aina se on vetänyt pitemmän korren.
Tiesin Irkun seisovan vastatuuleen ja päätin mennä seisontaan poikeuksellisesti koiran vastapuolelta koska vanha metso on niin monasti lähtenyt juoksemaan kun koiran takaa olen yrittänyt seisontaan mennä.
Ja niinhän siinä kävi, kun olin n,60 m. päässä koiran etupuolella metso pomppasi lentoon ja vielä minun suuntaan ensin kun näin,että kyseessä on seudun valtias mietin hetken ,että jätänkö ampumatta harkinta aikaa oli vajaa sekunti, omatunto sanoi älä ammu,mutta ahneuden piru sanoi,että ammu vaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti